Vade Mustajärvi

”Suoritan siviilipalvelustani Maahanmuuttovirastossa Helsingissä. Työhöni kuuluu asiakirjojen siirtely, päätösten tiedoksianto, valitusten kirjaaminen ja muu lähettämötyö.

Valitsin lähellä kotiani sijaitsevan Maahanmuuttoviraston palveluspaikaksi, koska se vaikutti mielenkiintoiselta ja kokemisen arvoiselta paikalta. Halusin myös nähdä, miten toimistotyö maistuu ja pystyisinkö tekemään sitä täyspäiväisesti. 

Parhaat palvelusmuistoni liittyvät hauskanpitoon työkavereiden kanssa. Toimistotyö kuulostaa puiselta hommalta, mutta erilaisten persoonien kanssa sekin on rentoa ja hauskaa. Myös erinäiset viraston kekkerit ovat muistelun arvoisia. Tai mitä niistä nyt muistaa…

Huonoin muistoni on se, kun herään väsyneenä myöhään valvotun illan jälkeen. Lähden hitaasti aamulla kotoa töihin ja meinaan myöhästyä liukuman takarajasta. Joudun juoksemaan loppumatkan. Tajuan töihin tullessani, että koko muu tulosalue on kokouksessa, jossa minunkin olisi pitänyt olla parikymmentä minuuttia sitten. Kiirehdin kokoukseen, pahoittelen myöhästymistä ja istun kuuntelemaan ilman muistiinpanovälineitä. Tulee jälkihiki. Tila on huonosti ilmastoitu. Hiilidioksidin määrä nousee, edellinen ilta painaa päälle, silmät eivät pysy auki ja pää alkaa tehdä pilkkimisliikettä. Ja pomo istuu vastapäätä…

Kokonaisuudessaan palvelusaikani on ollut erittäin positiivinen kokemus ja paranee entisestään, kun hommat luistavat rutiinilla ja tunnen yhä paremmin työkaverini.

Ennen palvelusta kuvittelin sivarin tylsäksi puurtamiseksi, mutta maistiainen työelämää tekee hyvää niin itselle kuin myös CV:lle. Neuvonkin sivariin lähteviä hakemaan palveluspaikkaa, joka on mielenkiintoinen tai sen kokee muuten hyödylliseksi. Voi olla mieltä raastavaa tehdä samaa tylsää työtä päivästä toiseen ilman mitään vaihtelua. Palvelusaika on kuitenkin 347 vuorokautta ennen kuin toisin todistetaan.

Mielestäni Lapinjärven koulutusjakso oli todella hyödyllinen, koska siellä oli mahdollista kuulla muiden samanhenkisten mielipiteitä ja peilata niitä itseensä ja omaan maailmankuvaansa. Oppituntien puheenaiheetkin olivat kiinnostavia ja saimme mahdollisuuden käydä erilaisia yleishyödyllisiä kursseja ilmaiseksi tai pilkkahintaan, kuten esimerkiksi järjestyksenvalvoja- tai ensiapukoulutuksen. 

Suoritin varusmiespalvelusta Vekaranjärvellä lähes kaksi kuukautta ennen kuin tajusin, että voisin käyttää aikani tulevaisuuteni kannalta hyödyllisesti – metsässä palelemisen sijaan. Armeija on niin iso osa miesten kulttuuria, että aluksi pelotti ja nolottikin lähteä sivariin. Tarpeeksi kuunneltuani kavereideni valitusta inttikokemuksista ja aamukasoista, aloin kuitenkin olla tyytyväinen päätökseeni. En ole kuullut vielä yhtään hyvää syytä, miksi minun olisi kannattanut jäädä inttiin. Huutelijoille ja heidän aamuilleen lähinnä vain hymyilen. Sivarissa en edes laske aamuja – niitä saattaa tulla jopa ikävä.”